Näytelmä Poltettu oranssi (Eeva-Liisa Manner 1968 Tammi) on draama nuoresta tytöstä, hänen perheestään ja lääkäristään.
Näytelmän tyttö, Marina, tuodaan näytelmän alussa tohtori Frommin vastaanotolle. Hänen vanhempansa, herra ja rouva Klein, ovat huolissaan ja vähän häpeissään tyttärensä oudosta tavasta puhua lasten kieltä. Muutakin outoa Marinassa on, hän näkee suurimman osan ihmisistä ilman päätä. Tohtori epäilee ensimmäisenä skitsofreniaa. Näytelmän teema on kodin vaikutus nuoren elämään.
Marinan vanhemmat Ernest ja Amanda Klein ovat nahkatehtailijoita, siis varakkaita ja sivistyneitä. He siis odottavat tohtorilta korrektia käytöstä, mutta tätä eivät ensimmäisellä käynnillä saa. Tohtori sanoo suoraan asiat ja on vähän outo tapainen. 1960-luvulla lääkäreitä kunnioitettiin paljon enemmän kuin nykyaikana, eikä heidän tavastaan ilmaista asiat voinut paljon valittaa.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat tohtorin vastaanotolle ja Kleinien kotiin. Marinan huone on sisustettu kauniisti valkoisilla kalusteilla, mutta Marina ei sitä arvosta. Hän kuvailee huonettaan näin: "Joskus kaikki hehkuu punaisena. Sohva on punainen, kissa sohvalla on punainen. Huone hehkuu... kuin lyhty. Jonakin päivänä se syttyy palamaan". Tästä voi päätellä hänen olevan sekaisin.
Näytelmässä on paljon aforismeja ja lainauksia runoista, kaikkea ei voi edes liittää itse näytelmään. Näytelmän nimi Poltettu oranssi tulee esiin kerran: "Marinalla on yllään pitkä ruumiinmukainen leninki hehkuvaa silkkiä, 'poltettua oranssia' ". En ymmärrä mitä poltettu oranssi symboloi näytelmässä.
Näytelmä sijoittuu 1960-luvulle, joten nykyajan nuoren on vaikea ymmärtää ja samaistua sen ajan ihmisiin ja tapaan toimia. Kirjassa ei mielestäni ollut päätä eikä häntää. Lukukokemuksena näytelmä ei sykähdyttänyt eikä puhutellut minua. Päähenkilön ihmeellinen sairaus, mihin näytelmän edetessä ei tullut kunnollista diagnoosia, oli todella vaikuttava osa näytelmää ja juonta, mutta ehkä vähän yliammutusti. Nykyihmisen korvaan nuo oireet kuulostavat epärealistisilta, joten näytelmä ei ole kauhean uskottava.
